Kärsitpä allergiasta tai et, sisäilman laatu on yhä tärkeämpää. Ilmanpuhdistimella voi olla suuri vaikutus elämänlaatuun, mutta valmistajien antamat kapasiteettitiedot ovat usein vaikeaselkoisia eikä eri tuotteiden vertailu ole helppoa.
Pakokaasuista ja autonrenkaista peräisin olevat hiukkaset ovat saaneet yhä useammat kaupungit rajoittamaan ajoneuvoliikennettä. Esimerkiksi Tukholmassa on kiellettyä käyttää nastarenkaita erityisen alttiilla katuosuuksilla. Saksassa keskustellaan dieselautoilun kieltämisestä kaupunkialueilla. Omista kodeistammekin lähtee kuitenkin ilmoille paljon haitallisia epäpuhtauksia. Rakennusmateriaaleista, huonekaluista ja vaatteista irtoaa pölyä ja toisinaan jopa haitallisia kemikaaleja. Osa ihmisistä kärsii myös siitepölyallergiasta. Näitä mikroskooppisia hiukkasia on paitsi ulkona myös sisällä, sillä niitä kulkeutuu sisään vaatteissamme sekä avoimien ikkunoiden ja tuuletuksen kautta. Monet lievittävät ongelmaa ilmanpuhdistimella. Ilmanpuhdistin on kuitenkin yhä yleisempi laite myös kodeissa, joissa kukaan ei kärsi allergioista tai hengitystieongelmista. Valmistajien ja tarjolla olevien mallien määrä onkin noussut merkittävästi. Kuluttajan ei ole kuitenkaan aina helppo tulkita ja vertailla erilaisia teknisiä kapasiteettitietoja, jotka valmistajat päättävät ilmoittaa.
Mitä ilmanpuhdistimelta edellytetään?
Peruskysymyksenä on luonnollisesti ilmanpuhdistimen kyky puhdistaa ilmaa. Mutta mitä kapasiteettimääreet, kuten kuutiometriä ilmaa tunnissa tai huoneala neliömetreinä, oikeastaan tarkoittavat tuloksen kannalta? Eri valmistajilla ja jälleenmyyjillä on myös erilaisia suosituksia siitä, montako kertaa tunnissa huoneen ilma olisi puhdistettava. Ruotsin astma- ja allergialiitto on laatinut suositukset, jotka on suunnattu kaiken tyyppisille kuluttajille. Ohjeet koskevat muun muassa ilmanpuhdistimen suorituskykyä ja teknisiä ominaisuuksia, kuten melutasoa ja energiankulutusta. Makuuhuoneessa käytettävän ilmanpuhdistimen on kyettävä puhdistamaan ilma kaksi kertaa tunnissa. Tällä tehoasetuksella melutaso saisi olla enintään 37 desibeliä, mikä vastaa suunnilleen asunnon normaalin mekaanisen tuuletuksen aiheuttamaa ääntä. Selvittääkseen, noudattavatko valmistajat näitä perusvaatimuksia, Testfakta Research toteutti valmistaja Blueairin toimeksiannosta vertailevan laboratoriotestin Pohjoismaiden ja Ison-Britannian markkinoilla myytäville ilmanpuhdistimille. Kapasiteetin osalta testiin valitut ilmanpuhdistimet edustavat ilmanpuhdistimien keskisegmenttiä. Valmistajien ilmoittamat kapasiteettitiedot vaihtelevat huomattavasti, sillä alalla ei ole yhtenäistä käytäntöä arvojen ilmoittamiseen. Joidenkin mallien kapasiteetti ilmoitetaan neliömetreinä, toisten kuutiometreinä. Usein myös ilmoitetaan vain, miten hyvin ne kierrättävät ilmaa huoneessa – ei sitä, miten hyvin ne puhdistavat ilmaa.
Näin testaus toteutettiin…
Testien käytännön toteutuksesta vastasivat Isossa-Britanniassa toimivat akkreditoidut ja riippumattomat laboratoriot Intertek ja IBR Laboratories. Testit jakautuivat neljään osa-alueeseen: ilmanpuhdistus 37 desibelin melutasolla, ilmanpuhdistus maksimiteholla, helppokäyttöisyys ja otsonipäästöt. Ilmanpuhdistuskyky tarkoittaa kykyä puhdistaa ilma pölystä ja siitepölystä.
Kuva: Frazer Waller
…ja tulokset olivat selviä
Kokonaisarvosanoissa ilmanpuhdistuskapasiteetin painotus oli luonnollisesti suurin, tehotasosta riippumatta. Yhteenvetona testitulokset osoittavat, että ilmanpuhdistuskyky vaihtelee erittäin paljon. Joissakin tapauksissa on suuria eroja myös siinä, minkä tehon valmistajat ilmoittavat ja mikä teho testissä saavutetaan. Esimerkkinä tästä on Stadler Form, joka ilmoittaa laitteen puhdistavan maksimiteholla 50-neliöisen huoneen, kun se puhdistaa todellisuudessa vain 14 neliömetrin huonealan. Paras mitattu ilmanpuhdistuskapasiteetti on Blueair Classic 405:llä. Blueair puhdistaa jo alhaisella teholla 41 neliömetrin huonealan, kun muut puhdistavat 5–24 neliömetriä. Airfree P100 -ilmanpuhdistin ei laboratoriotestissä poistanut ilmasta merkitsevästi pölyä ja siitepölyä. Airfree ei muodosta lähes lainkaan ilmavirtausta, koska siinä ei ole puhallinta. Airfreen tekniikka perustuu niin kutsuttuun ilmakonvektioon ja epäpuhtauksien polttamiseen lämmityselementillä, joka kuumentaa sisään tulevan ilman 200 °C:seen. Airfreen mukaan tuotteen suorituskykyä ei voida mitata testissämme käytetyllä menetelmällä, koska se ei suodata ilman epäpuhtauksia vaan tuhoaa ne. Airfreen tehon mittaamiseksi ilmalle olisi tehtävä mikrobiologinen analyysi, mikä viittaa siihen, että laite tehoaisi vain bakteereihin ja muihin mikro-organismeihin, ei pölyyn ja siitepölyyn.
Testissä selvitettiin myös laitteiden helppokäyttöisyys
Ilmanpuhdistimien helppokäyttöisyyttä arvioidessaan laboratorion asiantuntijat vertailivat muun muassa säätimien ja painikkeiden muotoilua ja suodattimen vaihdon helppoutta. Useimmat ilmanpuhdistimet ovat melko helppokäyttöisiä, mutta suodattimen vaihto voi olla tietyissä malleissa hieman hankalaa. Esimerkiksi Wilfan ja Blueairin kokonaisarvosana laski jonkin verran hankalan suodattimen vaihdon vuoksi.
Otsonipäästöt eivät ole ongelma
Otsonista on puhuttu paljon ilmanpuhdistimien yhteydessä. Otsonia voi muodostua ilmanpuhdistimissa, joiden suodatintekniikassa ilma puhdistetaan varaamalla (ionisoimalla) hiukkaset. Otsonia muodostuu, jos myös hiukkasia ympäröivä ilma ionisoituu. EU:lla on selkeät direktiivit, joiden mukaan otsoni on terveydelle haitallista tiettyjen raja-arvojen ylittyessä. Testi osoittaa kuitenkin, että mikään ilmanpuhdistimista ei ylittänyt näitä raja-arvoja.
Testfakta Research
Syyskuu 2017